![]() |
| Ympyrän muotoisella alueella todistan osaavani viherrakentamisen. |
![]() |
| Sama alue IRL. |
![]() |
| Linjalanka, seulanpääkiviä ja mänty, männyn juurella minä polvillani (ei kuvassa ). |
Runsas vuosi sitten aloitin yhdessä joukon muita innokkaita kanssa puutarhurin tutkintoon tähtäävät opinnot. Jäljellä on nyt 65% aloittaneista, mikä on hyvä luku. Jatkajien suuri määrä johtuu taloutemme vaikeista ajoista, ei opetuksen korkeasta tasosta. Meidän on pakko suorittaa tämä tutkinto, jotta saisimme töitä.
Vuosi sitten moni, alun todellisuuden ja unelmien törmäyksen aiheuttamasta shokista toivuttuaan, lähetti kehitystoiveita kurssin vetäjälle. Viestimme törmäsivät seinään, joka vastasi
resurssipula, jos se ylipäätään vastasi.
Koulu alkoi ilman varsinaista aloitusta. Me kaipasimme ohjausta kurssien sisällöstä, koulutuksen rakenteesta, lukujärjestyksestä, kirjalistoista, tenttipäivistä, koulun taustoista (omistajat, organisaatio, rahoitus, valtion rooli), alasta (työllisyystilanne, tulevaisuus, isot toimijat, järjestöt, lainsäädäntö). Turha toivo.
Eikö ole olennaista, että kaikki osapuolet tietävät, mitä seuraavana päivänä pitäisi milläkin tunnilla tehdä? - Aivan:
seuraavana päivänä. Koko syksyn saavuimme lähiopiskelupäivinä - kolme päivää joka toinen viikko- koululle tietämättä, mitä päivä pitäisi sisällään.
Tutkintovaatimukset olivat meille hebreaa, kaikesta päätellen myös opettajille ja kurssivastaavalle. Niihin viitattiin kuitenkin aina, kun pyysimme saada tietää, mitä taitoja tarkkaan ottaen olimme hankkimassa. Voit
tästä päätellä, kuinka selkeästi Opetushallituksessa on asiasta ajateltu. Monen monta viranomaistyöpäivää on sen laatimiseen täytynyt tuhrautua.
Syksy meni tyhjäkäynnillä, joten keväällä oli sitten turkasenmoinen kiire, kun meidän piti äkkiä löytää harjoittelupaikkoja alan kauppaliikkeessä (3 vk), viherrakentamisessa (5 vk) sekä hoitotöissä (5 vk). Alkuvuodesta koulu äkkäsi, että sillä oli
resurssipula, joten meidät käskettiin kevääksi koulun puistoon kolmeksi (3 vk) viikoksi hommiin.
Tutustuimme pidemmälle ehtineisiin kurssilaisiin, jotka valittivat samoista asioista. Tapasimme aikoja sitten valmistuneita: sama virsi.
Missä vika, kun joukko motivoituneita aikuisia alanvaihtajia alkoi heti turhautua?
Johtamisessa.
Opettajakunnalle ei ole kerrottu laitoksen ulkopuolella pyörivästä työelämästä, jossa toiminta suunnitellaan, sille asetetaan tavoitteet, onnistumisia mitataan ja epäonnistumisista asetetaan vastuuseen. Tai jos se on tästä kuullut, se ajattelee, että tuollainen ei sovellu koulumaailmaan.
Resurssipula on taikasana, jolla piilotetaan laiskuus ja välinpitämättömyys. Osalla opettajia on osaamista ja ammattiylpeyttä, mutta he ovat huonon organisoinnin ja heikon johtamisen uhreja. Yritysmaailmassa hupenevat käyttövarat ja pelko työpaikan menetyksestä motivoivat innovoimaan, tehostamaan ja omistautumaan omalle työlle, vaan ei täällä.
Minut on vallannut apatia. En jaksa protestoida. Haluan vain valmistua ajallani ja palauttaa alaa kohtaan tuntemani palon töissä, yritysmaailman palveluksessa.
---
I'll spare you from the above tirade regarding my gardening school, its lack of management, planning and standards. Some of the teachers would never make it IRL*, they are so out of touch.
They blame a
lack of resources. It is their magic word, their explanation for the haphazard, lackadaisical performance we students witness each time we meet with them. In a business environment that would be a great motivator for innovation, dedication and an efficient use of the little resources available, when faced with the possibility of being made redundant.
They will surely be out of work, when student enrollment decreases as a consequence of bad student reviews, and the state cuts down on funding, due to a lack of a sufficient student body. They are sawing on their own branch, as the old addage goes.
I've given up on trying to change things. I want to graduate in due course and rekindle my enthusiasm for this marvelous professional field.
*IRL in real life, todellisessa maailmassa
